Keskikesän juhlat juhlittu

Vuorissalon juhannus juhlittiin sään suosiessa. Laiturilla puuhastellessa moni poltti nahkansa, eikä luukkuja tarvinnut sulkea sateen takia kertaakaan. Hyttysiä tuskin näkyi saati kuului ja Vuorisalon korkeimmilla kohdilla päästiin makostelemaan jo kypsillä mustikoilla. Vesi oli lämmennyt jo uimakelpoiseksi ja kokkokin paloi iloisesti, vieläpä kahdesti.
Sunnuntaina ei Töllisen Seppoa enää pidätellyt mikään, vaan saha lauloi tuttua säveltään grillikatoksen takana olleen rankakasan kimpussa.  Silti juhannuksen iloisin asia ainakin allekirjottaneelle oli Levulan Keijon ja Pirkon ilmestyminen laituriin. Keijon keväinen vierailu hämärän rajamailla oli selkeästi jo selätetty ja vaikka kolmen kilon nostokielto vielä rauhoitti isäntää arkiaskareissa, niin kielenkannat olivat vanhassa tutussa kunnossa grillillä istuskelijoiden iloksi.
Kaikkiaan laiturilla piipahti pitkän viikonlopun aikana viitisentoista paattia. Päijänteen kesä on selkeästi alkanut.
Hannu

Vuorissalo herää

Veneilykausi ei vielä kiihkeimmillään ole, mutta Vuorissalon tukikohta on herännyt jälleen eloon talven jäljiltä.
Jopa itseni kaltainen alkeisornitologi on havainnut tukun pesiviä lintulajeja vain grillikatoksella istuessaan. Tunnuslintumme härkälintu on jo saanut yhden pesuuensa jäsenistä selkäkyytiinsä, västäräkkipariskunnat syöttävät poikasiaan tohinalla ja tutuimmaksi alkukesästä on tullut oviaukon vierestä oivan pesäpaikan löytänyt harmaasieppopariskunta (Paavo, korjaa virheeni, jos laji on väärä :)). Joutsenet tanssivat lahdella ja tukkasotkapoikue melskaa rantakaislikossa. Peipposet hoitavat poikueitaan heinikossa, korpit raakkuvat ja  tuttuja, mutta samalla tuntemattomia  ääniä raikaa metsikössä.

Juhannuksen ollessa jo ovella lintujen äänet vaihtuvat pikkuhiljaa ihmisten iloiseen puheensorinaan, moottorisahan pärinään ja klapikoneen puksutukseen. Saattapa katokselta illan hämärtyessä kajahtaa hieman soitantaakin ja Mamban Lauantai-illan tutut riimit.. Savuntuoksu leijailee ilmassa ja tarttuu vaatteisiin. Tuuli humisee puiden latvuksissa ja laineet liplattavat lahdella.

Saunakello kutsuu ensimmäisiä pehmeisiin löylyihin. Saunan, talviturkinheiton ja vilvoittelun jälkeen voi istua hiljaa ja nauttia kesäillasta. Päälle vielä makkara tai pari, naukku viileää saunajuomaa ja autuas olotila valtaa mielen. Jos virtaa vielä piisaa, saa grillillä aina seuraa maailmanparannukseen. Mutta sekään ei ole pakollista, hiljaakin saa istua, olla ajattelematta mitään sen tähdellisempää.

Auringonlasku valaisee Rupansalmen hehkuvaksi ja tukikohtaa hiljenee vähitellen merikarhujen kömpiessä veneisiin ansaituille yöunille. Aamulla ei kenelläkään ole kiire mihinkään, kukin saa nousta ylös haluamaansa tahtiin. Tai vaikka maata koko päivän.
Tätä se on - saarielämä.

Hannu